Kuinka ajatella osakemarkkinoista

Kovin moni tuntuu pitävän pörssiyrityksiä eri asioina kuin listaamattomia yrityksiä. Tämä on parhaiten nähtävissä yrittäjissä: Omaan yritykseen pystytään suhtautumaan viileän rauhallisesti: Keskitytään tulokseen, myyntiin, taseessa oleviin varoihin ja yrityksen ympärillä olevien markkinoiden kehitykseen. (Asiakkaiden ja tavarantoimittajien määrä, laatu, maksukyky jne.) Mutta pörssiin mennessä kaikki muuttuu. Esimerkiksi eräs sukulaiseni, yrittäjä, osti Talvivaaraa ennen kuin se meni nurin. Olisin valmis lyömään tuhannesta eurosta vetoa, että jos joku pukumies olisi soitellut tälle yrittäjälle ja tarjonnut hänelle vastaavanlaisessa kusessa ryveskelevää listaamatonta yritystä ostettavaksi samoilla hinnoilla kuin Talvivaara meni pörssissä, hän olisi nauranut niin, että myyjän naapuritkin olisivat kuulleet siellä linjan toisessa päässä.


Harva yrittäjä myöskään pistää paljoa arvoa ostotarjouksille. Niitä toki katsellaan kiinnostuneina, mutta jos joku tarjoaa tänään kolmasosan vähemmän, kuin vuosi sitten, tuskin yrittäjä menee paniikkiin ja myisi vain sen takia. Todennäköisemmin hän tuumaa, että "on yritykseni tuota arvokkaampi", heittää tarjouksen roskikseen ja jatkaa elämäänsä.

Miten pörssi tulisi nähdä?

Pörssi kannattaa nähdä arabialaisena basaarina. Pörssi on iso aukio, joka on täynnä kauppiaita ja heidän tarjouksiaan tutkiskelevia asiakkaita. En koskaan ole käynyt oikeassa basaarissa, mutta tämä virtuaalibasaari ainakin on pääasiassa melko tehokas. Tehokas tarkoittaa, että jos kävelee mihin tahansa tässä basaarissa ja ostaa sokkona jotakin, saa suurimman osan ajasta sen kohtuullisella hinnalla. Basaarille kuitenkin vähän väliä ilmaantuu kauppias, joka masentuneena myy tavaroitaan pilkkahintaan, koska hänellä on huono fiilis. Toisinaan basaarille ilmaantuu kauppias, joka innoissaan on valmis maksamaan käsittämättömän määrän timantteja tavaroista. Paljon enemmän, kuin mitä järkevä kauppias maksaisi. Välillä taas koko basaari villiintyy täysin, joko osto- tai myyntikiimassa, kaupaten ties mitä törkyhinnalla. Yleensä siellä on joku hittituote joka on kieltämättä hyvä, mutta ei niin hyvä, että sillä hinnalla kannattaisi ostaa. Nyt puhun siis Benjamin Grahamin "Mr. Marketista".

Keskeisenä sanomana on tärkeää selkeästi erottaa arvo ja hinta toisistaan. Tälle on ulkomailla sanontakin, "Price is what you pay, value is what you get". Rahoitusteoreettisesti osakearvon tapittaminen olisi fiksua, koska sen pitäisi teoriassa sisältää kaikki informaatio yrityksestä. Käytännön elämässä jos perustaa oman arvion osakkeesta osakkeen markkina-arvon kehitykseen, sortuu kehäpäätelmään: Jos osakkeen hinta laskee, se nähdään huonona sijoituksena -> hinta laskee lisää -> kehä jatkuu. Kun muut ihmiset ajattelevat näin, muodostaa tämä sen keskeisen voiman, mikä aiheuttaa hinnan ja arvon vääristymiä. Ja näihin älykäs ja hermoiltaan rautainen arvosijoittaja tarttuu.

Omat aivot mukaan!

Kannattaa ajatella omilla aivoillaan. En missään nimessä kuitenkaan tarkoita, etteikö esim. analyytikkojen ja sijoitusbloggareiden ajatuksia voisi kuunnella ja lukea, tai serkkusi/enosi/tätisi/mummosi mielipidettä uusimmasta ~kuumasta sijoituskohteesta~. Olen itsekin oppinut erittäin mielenkiintoisia asioita kuuntelemalla muita. Älä kuitenkaan niele näitä sellaisenaan ja lähde ostoksille heidän perässään. Kuuntele tarkkaan, ja jos heidän ajatuksensa kuulostavat järkeviltä, prosessoi niitä. Tee omaa tutkimustasi, haasta heidän päätelmänsä. Paitsi jos he puhuvat jostain MLM-kuviosta, sillöin heitä ne ajatukset suoraan roskiin, sillä sitä tietä kulkemalla kuolet köyhänä. Vähän niinkuin lukemalla blogiani.

Suhtaudu pörssihintoihin kuin yrittäjäsukulaisesi ostotarjouksiin. Katsele kiinnostuneena, arvioi meriittejä, ja jos hinta ei miellytä: Jatka elämääsi. Omistuksesi ei eroa hänen omistuksestaan kuin sillä, paljonko teillä on valtaa omissa yrityksissänne. Hän ei anna ostotarjousten vaikuttaa arvioonsa omasta yrityksestään, joten älä sinäkään.