torstai 14. toukokuuta 2015

Sijoituslaina salkkua vastaan - uhka vai mahdollisuus?




Sijoittamisessa kaikki on kiinni hinnasta. Mikä tahansa muuttuu hyväksi ideaksi, kun hinta on tarpeeksi matala, ja kaikki muuttuu huonoksi ideaksi, kun hinta karkaa liian korkealle. Sijoituslainat eivät tässä mielessä ole mitenkään erikoisia, vaan niihin pätee ihan sama laki, jos minulta kysytään. Kun puhutaan lainoista, hinta on tietenkin korko.

En ole ollut normaalisti kiinnostunut salkkuni lainoituksesta, sillä rahan hinta on ollut aivan liian korkea suhteessa osakemarkkinoiden tasoon. Nordnet on perinyt ainakin 5% korkoja, pankeille en ole edes jaksanut mennä puhumaan ja kulutusluotolla sijoittaminen vasta pöljää onkin, sillä niissäkin on pienimmilläänkin yli 6% korot. Sijoitusten tuotot voivat kuitenkin vaihdella rajustikin, mutta koron maksu on aina varmaa. Jos nyt mietitään vaikka tätä Nordnetin 5% korkoa suhteessa tuottoihin vähän tarkemmin: Olen saanut noin 4% osinkotuottoa sijoituksilleni, plus 2-4% tuottoa, jotka ovat jääneet yrityksen taseeseen yritysjohdon hallinnoitavaksi. Olisi aivan kreisiä ottaa kaikki velkavipuun liittyvät riskit ja maksaa sitten 50-80% saamastani tuotosta lainoittajalle!

Tilanne kuitenkin muuttui kun Nordnet lanseerasi Superluottonsa. Tätä kirjoittaessani korko vaihtelee portaittan 5%, 2,5% (=hopealuotto) ja 1% (kultaluotto) välillä. Pistääkseni asian perspektiiviin: Jos lainaan rahaa 1% korolla, ja sijoitan sen osakkeisiin, joiden osinkotuotto on jo 3-4%, voi osingot pienentyä kolmas- tai jopa neljäsosaan, eikä henkilökohtainen kassavirtani ole edes negatiivinen. Tämä kaikki jo ennen kuin otetaan huomioon, että yritykset harvoin jakavat koko tuloksensa osinkoina. Loput jäävät taseeseen joko parantamaan tuloksen vakautta (Yritys maksaa velkojaan pois ja nostaa omavaraisuusastetta) tai investoidaan kasvuun (Tase alkaa paisua ja tulos, ja näin osinko, toivottavasti nousee tulevaisuudessa.)

Kuullostaa aika hyvältä diililtä, no mitä riskejä tässä nyt sitten on? Olen miettinyt ja analysoinut asiaa jonkin aikaa, ja listaan ne tähän. Uskon kuitenkin, että voin suojautua useimmilta, ja kerron jokaisen riskin jälkeen, miten aijon niiltä välttyä.

1. Ylilainoitustilanne AKA "Margin Call"
Jos markkinat heittävät volttia ja romahtavat, tippuu sijoitusteni arvo, muttei velan määrä. Tämä ei henkilökohtaisesti ole minulle ongelma, koska en suuremmin välitä markkinahinnoista vaan tuloksista. Mutta se on ongelma Nordnetille ja heidän kaltaisille lainoittajille. Jokaiselle osakkeelle on määritelty vakuusarvo, ja jos tämä ylittyy, Nordnet pakkomyy osakkeitani huonoon hintaan. Tällainen tilanne voisi mahdollisesti aiheuttaa minulle aivan käsittämättömän massiiviset, peruuttamattomat tappiot.

Pelottavaa, eikö? Miten tältä voi suojautua? Mikään ei tässä maailmassa tietenkään ole varmaa, sijoittamisessa nyt viimeisenä, mutta itse uskon pysyväni turvassa pitämällä lainoitusasteet maltillisina. Olen pyöritellyt lukuja 10-25% välillä. Pyrin tilanteeseen, jossa markkinat voivat romahtaa 50% enkä silti mene lähellekään ylilainoitustilannetta, ja tilanteeseen, jossa 25% romahdus heittää minut kultatasolta hopeatasolle. Maltillinen lainoitusaste on muutenkin vaatimus parhaan koron saamiseksi, mutta otan vielä enemmän malttia kuin Nordnet vaatii ihan itseni suojaamiseksi.

2. Korkotason nousu
Kultaluoton korko on nyt 1%, mutta tämä voi tietenkin muuttua koska vain tulevaisuudessa. En pysty hallitsemaan koron muutosta, mutta luin Nordnetin ilmoittaneen Kultaluoton olevan pysyvä tuote. Korko voi nousta, mutta uskon sen aina olevan melko huokea suhteessa yleiseen korkotasoon. Jos korot nousevat liian korkeaksi (>3-4%), voin aina myydä osakkeita vähentääkseni velkataakkaa. Jos markkinat kuitenkin romahtavat samaan aikaan, täytyy vain purra hammasta ja keskittyä velan pois maksamiseen.

3. Nordnet muuttaa vakuusarvokertoimia
Nordnetillä on oikeus milloin tahansa muuttaa ns. vakuuskertoimia. Tämä on se peruste, jolla määritetään, onko salkku ylilainoitettu vai ei. Teoriassa Nordnet voisi lyödä kaikkien osakkeiden ja rahastojen vakuusarvot nollille ja myydä kaikki osakkeeni, mutten usko, että he kusisivat kaikkien asiakkaiden muroihin näin pahasti. Se olisi niinsanotusti "paskaa bisnestä." Jos kuitenkin iskee jokin kunnon maailmanlaajuinen finanssipaniikki, jolloin sekä markkinat romahtavat, että Nordnet paniikissa laskee lainoitusehtoja, en voi oikeastaan tehdä mitään. Ainoa ratkaisu on pitää lainoitusasteet maltillisina, eikä päästää itseään ahneeksi.

4. Valuuttakurssiriskit
Kun lainaa on euromääräisesti, liittyy muissa valuutoissa noteerattuihin papereihin ylimääräistä riskiä. Sijoituskohde esimerkiksi USA:ssa voi olla aivan hyvä, mutta valuuttakurssiheilahtelu voi tuhota euromääräiset arvot ja tuotot ja tuottaa ongelmia. Katastrofin ainekset ovat kasassa, jos sekä sijoituksen markkina-arvo että valuuttakurssit romahtavat epäedulliseen suuntaan. Onneksi voin suojautua tältä sijoittamalla lainan osuuteni euromääräisiin kohteisiin.

On lisäksi muita riskejä, mutta ne ovat kaikessa sijoittamisessa ja osakesijoittamisessa mukana. Nämä ovat ne tärkeimmän lainoituksesta syntyvät lisäriskit. Olen tietenkin miettinyt mahdollista paljon puhuttua osakekuplaakin. Kaikista ehkä legendaarisin tapa, millä sijoittaja voi menettää rahansa, on ottaa paljon lainaa osakekuplan aikana ja sitten menettää kaikki, kun markkinat romahtavat. Kun täyttelin lainasopimuksia, aloin miettimään, että en kai nyt vain ole kuin kaikki muut. En kai vaan luule olevani todella fiksu, mutta oikeasti kävelenkin teurastamoon muiden kanojen kanssa?

Mietin asiaa todella pitkään, ja olin vaistonomaisesti heittämässä sopimukset jo roskikseenkin, kunnes päätin lopulta, että laitan numerot pöytään ja teen omat päätökseni. Kokosin spreadsheettiin kaikki numerot, ja kokeilin erilaisia skenaarioita. Kun nysväsin numeroiden kanssa jonkin aikaa, tulin tulokseen, että 10-25% lainoitusaste 1% korolla on minusta hyvä idea, kun sijoitan sen fiksusti osakemarkkinoille. Olen laskenut, että salkkuni kestää suurimman realistisen riskin, 50% markkinaromahduksen ilman, että menee ylilainoituksen puolelle, ja pidän sitä erittäin todennäköisenä, että osinkotuotot tulevat kaikissa realistisesti mahdollisissa tilanteissa ylittämään tuon 1% koron.

Tietenkin 4000-7000 euron lainan ottaminen kuumottaa pienituloista kauppatieteiden opiskelijaa, mutta tässä pelissä on pidettävä tunteet kurissa ja toimittava kylmästi. Karkean arvioini mukaan jos nyt otan tuon 7000 euroa lainaa ja sijoitan sen osakkeisiin ja tämä homma ei räjähdä naamalle, tienaan laskennallisesti "ikään kuin ilmaiseksi" 1400 euroa valmistumiseeni mennessä. (Mutta eihän se tietenkään ilmaista ole, otan lisäriskiä ja saan siitä vastinetta.) Myös ajatus, että kun teen töitä ja säästän rahaa, niin jokaista niska limassa säästettyä 1000 euroa kohden saan 1250 euron arvosta osakkeita, on erittäin mieluisa. Olen nyt ylittämässä rajapyykkiä, jolloin sijoittamisestani alkaa tulla oikeasti aika yrittäjämäistä. Tuntuu hyvältä!

Spreadsheetin saa pyytämällä. Tulen kirjoittamaan aiheesta vielä lisää tulevaisuudessa, kun tämä kyseinen seikkailu jatkuu.


3 kommenttia:

  1. Erittäin selkeä ja informatiivinen, mietitty kirjoitus vivun olemuksesta. Kiitos siitä!

    Luulenpa, että aika moni pohtii samantapaisia asioita tässä epävarmassa tilanteessa, jossa kurssitasojen noustessa riskit ja kasvavat ja tuotto-odotukset laskevat. Tavallista kun on lähipiirin varoittelu pörssihuijarin kovasta kohtalosta, leskistä, orvoista ja vararikon savuavilla raunioilla tuhkaa päälleen sirottelevasta sijoittajasta, joka kaapii paiseitaan ruukun sirpaleella. (Sirpaleessakin lukee Arabia).

    "Olen nyt ylittämässä rajapyykkiä, jolloin sijoittamisestani alkaa tulla oikeasti aika yrittäjämäistä."

    Joku on sanonut (en muista kuka) että kun ryhtyy vipuun, harrastuksesta tulee työtä. - Ja sitähän piti vältellä.

    Mielestäni vipu 25-30% lainoitusarvosta ja järki päässä pitäen on kohtuullisen turvallista. Ajaessani pitkin moottoriliikennetietä, jolla ei ole hirviaitaa, pelottaa joskus enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä vain! Kakkososaa tälle olen rustaamassa, mutta realistisesti saan sen valmiiksi vassa kesäkuussa pääsykokeista johtuen. :)

      Se on totta, että lähipiiri varoittelee aina kaikesta. Tosiasia tietenkin on, että kaikessa sijoittamisessa täytyy tietää, mitä tekee tai voi käydä huonosti. (Tai muuten vain tuhlata rahaa.) Velkavivun käytössä tämä pätee potenssiin kaksi, täytyy TODELLAKIN tietää mitä tekee tai homma räjähtää naamalle.

      MItä työksi tulemiseen tulee, itse opiskelen kauppakorkeassa ja tästä saattaa tulevaisuudessa ehkä tullakin työtäni. Joka tapauksessa se ei haittaa ollenkaan, kunhan siitä tulee asianmukainen korvaus.

      Itse istun tällä hetkellä 10,9% vivun kanssa. Voin ihan suoraan sanoa, että 30% on liikaa, sillä spreadsheettini mukaan muistaakseni tilanteesta alkaa tulla aika nihkeä 50% kurssiromahduksen jälkeen. 25% on vähän hiinä ja hiinä, 20% menis jo ehkä, mutta 10-15% antaa minulle liikkumavaraa ostaa niitä halpoja osakkeita kurssiromahduksen jälkeenkin. Eli realistisesti sanottuna menen ehkä siihen 15%, mutta annan sitten olla siinä.

      Poista
  2. Ainiin ja lisäyksenä vielä, talousteoreettisesti sillä ei ole merkitystä, onko velka sijoittajan itsensä nimissä vai yrityksessä, eli onko osakkeet velattomassa omistuksessa ja yrityksellä velkakirjoja, vai onko yritys velaton ja osakkeenomistaja lainannut rahaa osakkeita varten. Tietyin oletuksin myös optimaalinen velkasuhde on 100% velkarahalla. Käytännössähän näin ei ole, ja se lyhyesti sanottuna johtuu konkurssikustannuksista yms yms. Aiheesta olisi ihan kiva itseasiassa tehdä blogikirjoituskin, mutta pitäisi käydä lainaamassa se kurssikirja "Fundamentals of Corporate Finance."

    En tiedä sitten, olisiko sellaiselle kirjoitukselle kysyntää, mutta mahdollisesti olisi ihan hauska selittää asiaa vähän akateemisemmastakin näkövinkkelistä. : )

    VastaaPoista