perjantai 3. tammikuuta 2014

Taloudellinen riippumattomuus ja vapaus

Kun olin pieni lapsi, isovanhempani lahjoittivat minulle summan, joka euroissa oli n. 3000 euroa. Summa sijoitettiin Nordean Suomi Kasvu rahastoon, ja se istui siellä vuodesta toiseen, kunnes saavuin siihen kuuluisaan teini-ikään. Olin aina pitänyt rahasto-omaisuuttani "pyhänä", enkä halunnut ottaa niitä sieltä pois. Olivathan ne sentään isovanhemmiltani saatua rahaa, omaisuutta joka kasvattaa itseään. Olisi tyhmää ja suorastaan hullua hassata ne rahat pizzaan ja kaljaan, niinkuin eräs nimeltämainitsematon ystäväni teki omalla isovanhemmilta saadulla omaisuudellaan.

Kuitenkin vuonna 2010 katsoin rahastoani, sen arvo oli kohonnut n. 3000 eurosta melkein 5500 euroon. Katsoin tuota summaa ahnein silmin. Pankkitililläni oli ehkä vain muutama kymppi, joten päätin lopulta myydä 600 euron edestä rahasto-osuuksiani. Ajattelin, että näin kerään vähäsen tuottoja itselleni tuhoamatta kuitenkaan koko pääomaa. Kultainen keskitie varallisuuden kasvun ja käyttämisen välillä ja niin edelleen. Hassasin rahat mihin lie teinit rahojaan hassaavatkaan, sinne meni ja kivaa oli!

Sitten pörssissä paukkui taas, ja rahaston markkina-arvo tippui ainakin tonnilla. En mennyt paniikkiin, sillä olihan minulle kerrottu aikaisemmin, että tällä tavalla markkinat oikuttelevat lyhyellä aikavälillä. Silti minua harmitti, sillä "menihän siinä kuitenkin tonni".


Vuoden päästä ajattelumallini, ja sitä myötä elämäni kuitenkin muuttui. Tiesin, että lamat kuuluvat kapitalismiin ja markkinatalouteen, ja ne menevät aina lopulta ohi, ja sen myötä pörssikurssitkin nousevat, eli tässä on nyt harvoin aukeneva mahdollisuus saada todella hyvä tuotto sijoitetulle pääomalle, joten lapioin kaiken ylimääräisen rahan rahastoihin. Hyvät tuotot tuli, muistan 10-20% tuottoprosentteja rahastoissa.Sijoittamiseni oli kuitenkin vailla selkeätä päämäärää. Motivaationi oli puhdasta ahneutta. Mitään selkeätä tavoitetta minulla ei ollut kun sijoitin - halusin vain lisää ja lisää mammonaa.

Ajattelumaailmani kuitenkin muuttui jälleen 2013 alussa. Nyt tavoitteeni on selkeä: Taloudellinen riippumattomuus. Taloudellinen riippumattomuus tarkoittaa, että omaisuus kattaa tavalla tai toisella talouden kulut, eikä siksi tarvitse käydä töissä elättääkseen itseään ja perhettään. Töissä toki saa käydä jos tahtoo, mutta ei tarvitse. Haluan saavuttaa taloudellisen riippumattomuuden, en ahneudesta, sillä raha ei ole itseisarvo eikä sillä voi ostaa onnea, vaan halusta olla vapaa. Voin täysin päättää mitä ajallani teen. Aamulla herätessäni voin lähteä paiskimaan töitä työkavereiden kanssa, tai lähteä kuntosalille treenaamaan ja pitämään huolta kehostani ja illalla viettää perheen kanssa aikaa. Tässä tavoitteessa on minusta hyvin paljon potentiaalia onnelliseen elämään

Tavoitteeseen päästään vähentemällä turhaa materialismia ja tavaroiden, jotka eivät tuo onnea, kulutusta ja ohjaamalla vapautunut kassavirta sijoituksiin, jotka tuottavat lisää rahaa, kunnes kassavirta ylittää reilusti menot. Näillä näkymin sijoitukset tulevat olemaan pääosin suomalaisiin pörssiyhtiöihin, jotka valitsen käyttämällä rationaalisia arvosijoittamisen periaatteita.

Tähän blogiin kirjoittelen kaikennäköistä henkilökohtaiseen rahanhallintaan ja sijoittamiseen liittyvää tekstiä, sekä erittelen yksittäiset osakeostot perusteluineen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti