sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Sijoitusstrategia by Perkele!



Jutellessani Sharevillessä tuli puheeksi, että pitäisi olla sijoitussuunnitelma, ja sen kuulemma pitäisi olla vielä mustaa valkoisella. Olen aina tiennyt ja tunnustanut, että semmoinen pitäisi tehdä, mutta olen lähinnä laiskuudesta laiminlyönyt semmoisen kirjoittamista. Nyt on aika tehdä se!

Vaikka sijoitussuunnitelmassa on mielestäni lähtökohtaisesti pysyttävä, ei se saa olla kiveen hakattu. Sijoitussuunnitelmassa pysyminen on minusta sitä, että ei paniikissa lähdetä tekemään myyntejä tai ostoja, vaan pysytään... "suunnitelmallisina." Voi kuitenkin suunnitelmallisesti muuttaa suunn.. Noniin eiköhän se tullut jo kaikille selväksi, siirrytään asiaan.


Ensiksi teen itsestäni tiiviin SWOT-analyysin:

Vahvuudet:
  • Teräksiset hermot.
    • En pahemmin välitä markkinoiden heilahteluista, vaan pyrin muodostamaan omat mielipiteeni arvosta. (Arvo = Tulos ja osingonmaksukyky + taseessa realisoitava omaisuus)
  • Konservatiivisuus
    • Konservatiivisuuteni arvostuasioissa tarkoittaa, että minulle on vaikea markkinoida ~tajunnan räjäyttäviä kasvumahdollisuuksia!~
    • Auttaa minua suojautumaan katastrofisilta tappioilta. (Toivottavasti)
  • Pragmaattinen
    • Suodatan muiden hössötykset pussillisen suolaa läpi. Pyrin ajattelemaan omilla aivoillani. En mielestäni sorru dogmaattisuuteen tai mitä omituisimpien peukalosääntöjen hokemiseen. (Tämän takia päädyin ottamaan sijoituslainaa.)
Heikkoudet:
  • Konservatiivisuus
    • Konservatiivisuuden kääntöpuolena on, että saatan ylenkatsoa oikeasti hyviä ideoita ja missata hyviä diilejä. Uskon kyllä, että konservatiivisuuteni voittaa pitkässä juoksussa
  • Laiskuus
    • Olen patalaiska sijoittaja. Tuloslaskelmat, taseet ja liitteet jaksan penkoa kohtuullisella tarmolla läpi ja teen mielestäni tarpeeksi perusteellista analyysia, ennen kuin ostan yrityksiä, mutta investoinninn jälkeinen valvonta vähän takkuaa. Seuraan uutisia ja pörssitiedotteita, mutten ole tietyllä tavalla "hermolla". Riskinä on, että en huomaa huolestuttavaa kehitystä ja hinta/arvo suhteen oleellista muuttumista. Tässä onkin sitten tärkein kehityskohteeni.
Mahdollisuudet
  • Teräksiset hermot antavat mahdollisuuden hyötyä markkinaromahduksista. En ole koskaan paniikkimyynyt. Ikinä.
Uhat
  • Sijoituslainan vuoksi päälläni roikkuu pienimuotoinen giljotiini.
Kas niin, tämän perusteella voin muodostaa suunnitelmani!

Investment by Perkele virallinen sijoitussuunnitelma:

Otan oppia Benjamin Grahamin vanhoista kirjoituksista. Pyrin toimimaan markkinoilla ikään kuin pörssiä ei olisi ja olisin ostamassa yksityisiä yrityksiä. Oston pitää olla sellainen, että pörssi voitaisiin sulkea heti ostoni jälkeen, ja ensimmäinen ajatukseni olisi "Huhhuh, onneksi sain toimeksiantoni täytettyä."

Tämä tarkoittaa sitä, että odotan kärsivällisesti, että ns. "Mr. Market" tuo eteeni hyviä, paljon arvoa sisältäviä diilejä, joihin voin tarttua. En väkinäisesti rajoita itseäni vain tietyntyyppisiin yrityksiin. Esimerkiksi en heitä suurta yritystä romukoppaan vain, koska se ei nyt satu kuulumaan hienoon "small caps only" strategiaani. En myöskään keskity laatuyhtiöihin enkä ongelmayhtiöihin. Olen esimerkiksi historiassa ostanut sekä suurta, tasaista Fortumia, että pienempää ja ongelmien riepottelemaa HKScania. Lähestulkoon kaikki kelpaa, jos markkinahinta on aiheetta poljettu niin alhaalle, että kyseessä on ns. "Selvä homma." Jos joku on lukenut Grahamin Intelligent Investoria, pyrin olemaan kyseisessä kirjassa mainittu "enterprising investor."

Normaalitilanteessa pyrin keräämään salkkuuni vakaata liiketoimintaa harjoittavia yrityksiä, joilla on mieluiten ylös kirjattu osinkopolitiikka. Osingon määrällä ja jakosuhteella ei yksinään ole merkitystä, mutta suhteutan sen kasvuvaatimuksiin. Yritys, joka maksaa 90% tuloksestaan ulos osinkoina, ei puolestani tarvitse kasvaa kuin inflaation mukana. Toisaalta yritys joka jakaa vain 30% saa kasvaa ja kunnolla, jotta olen tyytyväinen.

En lähtökohtaisesti sijoita yhtiöihin, joilla pyyhkii mainiosti, mutta eivät maksa sentin pyörylää osinkoa, sillä osinko on minusta kaiken lisäksi myös kunnioituksen osoitus osakkeenomistajia kohtaan. Liika rahan hamstraaminen yhtiöön, koska "yhtiön johto osaa sijoittaa sen parhaiten" on minusta erittäin alentavaa "daddy knows best" -ajattelua. Yhtiöön jätetty raha tottakai noudattaa myös laskevan rajahyödyn periaatetta. Poikkeuksina on erittäin pienet kasvavat yhtiöt, jos niihin jostain syystä sijoittaisin (Kunhan he ovat selkeästi määritelleet osingonjaon keskeiseksi tavoitteeksi ja/tai heillä on osinkopolitiikka), sekä vaikeuksissa olevat yhtiöt.

Kiinnitän myös huomiota yrityksen taseeseen. Koitan arvioida yrityksen mahdollista "likvidointiarvoa", ja jos markkinahinta tuntuu alittaneen sen, ostan, vaikka tuloskunnon puolesta ei olisi hurraamista. Esim. HKScanin kohdalla joulun alla 2014 tein näin, kun price to tangible book tippui n. 0.5 ja yhtiö oli noin nollatuloksissa. Tällaisia poikkeustilanteita varten on oltava valmiita joustamaan.

Painotin yhtiötä analysoidessani nyt sitten tuloskuntoon tai taseeseen, on aina oltava turvamarginaali. Tämä tarkoittaa, että annan analyysissani tilaa hieman pessimistiseen suuntaan. Eli esimerkiksi yhtiön on oltava hyvä/kohtuullinen sijoitus, vaikka likvidointiarvo onkin 30% matalampi ja/tai tuloskunto 30% huonompi kuin mitä olin arvioinut. Tämä on keskeinen osa strategiaani.

Mitä pitoaikaan tulee, osakkeenostoni ovat lähempänä avioliittoja kuin yhden yön juttuja. Ostamani yritykset istuvat hallussani lähtökohtaisesti perikunnalleni asti. Olen kuitenkin valmis myymään, jos:

1) Osake on selkeästi yliarvostettu
2) Tarvitsen rahaa (Tottakai!)
3) Jostain syystä on pakko tasapainottaa salkkua

Salkkuani en yleensä tasapainota. En näe syytä lähtä turhia vatvomaan ja maksamaan siitä. Minun oli kuitenkin pakko tasapainottaa viime keväänä, jotta sain Nordnetin kultaluoton käyttööni.

Sijoituslainasta on nyt tullut myös osa strategiaani. En varsinaisesti kyttää ja ajoita markkinoita perinteisessä mielessä, enkä usko sen olevan mahdollista, mutta antaa laina mielenkiintoista liikkumatilaa. Nyt kun pörssit ovat arvostettu aika korkealle, aion maksella sijoituslainaani pois. Sitten kun ne taas romahtavat, otan sitä lisää ja kunnolla, jonka jälkeen keskityn maksamaan sen pois. Tämä koskee myös yksittäisiä yhtiöitä, jotka hyvilläkin markkinoilla jostain syystä joutuvat merkillisen aliarvostetuiksi. Aika näyttää, miten tällainen tulee loppujen lopuksi toimimaan, mutta minusta se kuullostaa ihan hyvältä.

Otan mielelläni kritiikkiä vastaan, rakastan sparrata! :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti